Kirje äidille / A mail to mom / お母さんへのメール

Tää kirjoitus on kirjoitettu eilen illalla, mutta julkaisen vasta nyt...
This post was written yesterday evening but I publish it now...
この記事は昨日の夜書いたけど今日出版します・・・



Hei vain taas! / Hello again! / おおい！

Tällä kertaa maapallon toiselta puolelta. Kaikki tapahtui niin, näin ja noin! Yhtäkkisesti, ilman, että sitä kerkesi kunnolla edes tajuamaan. Olen maahanmuuttaja Japanissa ja pestiä on luvattu ainakin puoleksi vuodeksi. 

This time I'm writing from other side of the World. Everything happened so fast! I didn't even realized how fast everything happened. Now I'm an immigrant in Japan and I'll be like that at least next half year!

今回は日本で書いています。すべてが本当に速く起こった。移民になって、今から半年移民です。

Luulin, että saapuminen Japaniin herättäisi suuria tunteita. Noh, niinhän se aluksi tekikin. Suurta innostusta. Tässä sitä nyt ollaan. Ihan Jaappanissa. Minä ihte.

I thought that coming to Japan would rise a lot of big feelings. And it did at first. A lot of excitement. 'Now I'm in Japan' 'I did it... by myself!'

まず、日本に着くのはたくさんいろいろな気持ちがあると思ってた。はい、まずそうでした。とても面白かったと思ってた。「今日本にいる」「自分でここにきた」そう思った。



Sitten, kun oli jo muutaman minuutin ollut, alkoi enemmänkin ehkä hermostuttaa. Hirvee nälkä ja uni painaa silmäluomea ja hermoa. (Onneksi kaikki japanilaiset oli tosi ystävällisiä ja avuliaita aina, kun tarvitsi apua....)

When I had been in Japan for a few minutes it started to feel frustrating. I was starving and I was super tired. (Luckily Japanese are super helpful and friendly so I always get help when I needed).

でも、それからあまり大きな気持ちがじゃなかったんです。たぶん、眠すぎるでした。(笑）
それに関西空港に着いた後でいろいろな問題がありました。たとえば、お金をおろせなかった。とても疲れたから、少しイライラになりました。問題を要らないと思った。運よく、それだけが問題でした。空港から大学まで行くのは簡単で快適でした。日本人はみんなとても優しくて役立つです。



Siispä tervetuloa uudelle aikavyöhykkeelle. Kyllä vain, kello on täällä jo lähestymässä iltakahdeksaa, kun suomessa kello ei ole vielä edes kahta. Mutta täällä sitä ollaan! Ei ole valittamista. Oikeastaan nyt alkaa olla jo ihan kivaakin. Kai se reissaaminen vain väsyttää.

Well, welcome to the new time zone! The time is almost 8 PM and the time in Finland is not even 2 PM... But here I am! And no need to complain. It has started to feel nice. Maybe I was just too tired.

新しい時間帯へようこそ！日本では夕方でフィンランドでは昼です・・・・
文句をしない！日本での生活はもうだんだんすばらしくなったとおもってる。
最近は本当に眠すぎるだった・・・

Mutta kirjoitinpa äitilleni sähköpostia heti kun olin saapunut Osakan yliopiston järjestämälleni asunnolleni. Siitähän tulikin varsinainen blogi, joten mikäpä siinä ettenkö julkaisisi sitä täälläkin. Mitä sitä kirjoittamaan samaa tarinaa useaan kertaan. Tässä siis selviytymistarina kyläpahasen tyttärestä, joka pääsi melko sutjakkaasti määränpäähänsä suuressa kaupunkissa. Huomioikaa siis, etten ole mikään suuri matkailija vaan pikemminkin melko tavallinen talsija.

I wrote my mom a long e-mail right after I came to my aparment. I was telling her how my journey was and so on. It was like a post in this blog so I decided to publish it here. This time I am not going to write it in English. Maybe later.

アパートに着いたあとお母さんにメールを書いた。それはちょっと長くて・・・記事みたいです。このアパートに来たのについていろいろなことを説明するので、このブログにも出版しようと思ってた。でも、今回はそのメールを日本語で書きません。たぶん将来に書くかもしれない。

Hei äiti,
olen päässyt Osakaan turvallisesti ja löysin tieni perille osakan yliopistoon!
Saavuttuani Kansain lentokentälle, kaikki meni suhteellisen hyvin. Lentokoneessa istui viereeni ruotsalainen tyttö, joka oli kanssa menossa osaka universityyn. Tosin eri kampukselle. Mutta hoidettiin yhdessä mamu-korttien hankinta jne.
Sillä oli sitten nouto hankittu lentokentältä, joten se pääsi lähtemään aikasemmin. Itsehän olisin ehkä ollut paljon aikasemmin lähössä kentältä, mutta tuli pientä hässäkkätä kännykän akun, epäsuotuisan adapterin (julkisilla paikoilla ei näemmä ole maadoitettuja - isin ostama käy kyllä tänne kämppään!) ja raha-automaattien kanssa.
Hermostuin lopulta ja päätin lähteä kentältä, jotta kerkeisin ajoissa Ibaraki JR asemalle ja sieltä sitten yliopistolle. Ja lipun ostamisessa tuli heti vanha setä ja toinen setä auttamaan. Sitten nousin bussiin ja päädyin Ibaraki JR asemalle. Siellä koitin nostaa rahaa uudestaan (kyselin ensin kaikki mummot läpi että missä on pankki...), mutta eipä onnistunut.
Lähdin sitten taksilla Osakan ylipistolle. Taksi vei oikeaan paikkaan, sillä menin sinne mihin ne oli antanut kartan. Halvemmalla kuin arvioitu hinta ! säästin siis 700 jeniä eli noin 5,7€!! Sitten iloinen rakennustyömaan setä ohjasi minut oikealle ovelle, josta pääsee sisään. Löysin aika nopeasti oikeaan paikkaan (ensin eksyin väärään, mutta täti auttoi). Sitten sieltä tuli ne jotka järjestää kaikki valmiiks ja hirveän moneen lappuun allekirjoitus. Kaikki autettiin ja selitettiin, että mihin mitäkin pitää laittaa. Nyt on sitten 10 päivää aikaa hoitaa ne kaikki asiat - paitsi tiistai on kansallinen vapaapäivä. Ja se hirvittävä rahasumma, joka olisi pitänyt saada kokoon (sis vuokran, takuuvuokran, asunnon vakuutukset jne..), sen sovin maksettavan vasta orientaatiossa.
Tämän jälkeen minulle esitettiin nopeasti muutama tärkeä rakennus Suitan kampuksen alueelta. Ja sitten minut vietiin autokyydillä asunnolleni. Kierreltiin lähin juna-asema ja kerrottiin mitä kaikkia liikkeitä siellä on. Ja lopulta saatettiin ihan kotiovelle ja näytettiin miten kaikki sisätilojen laitteet toimii. Voin sanoa, että on ihan huippumukavan tuntuinen kämppä - JA TAAS YLIN KERROS..... XD
no, kuitenkin... pääasia on, että ollaan henkissä, perillä ja omassa nurkassa. Tää on siis sellainen solukämppä, jossa molemmilla on omat lukolliset huoneet. Ihan niinkuin iki-ihanassa DDR:ssä kortepohjassa :))
Laitoin vielä liitteeksi kuvan mun huoneesta. Se on kooltaan 4,5 tatamia (mattoa, kato lattioita) ja vasemmalla reunalla näkyy hieman mun futonisettiä (maataan lattialla nukkumassa). Olohuonekin on 6 tatamia. Ja vielä on pakko mainita: nää tatamit haisee  vahvasti oljelta.
Ja viela kerran, nää japsit on äärettömän avuliaita ja ystävällisiä varsinkin, jos kokeilet avata suus japaniks!
Taina kuittaa.

Siispä seuraavaan kertaan!
See you next time!
じゃ、またね～！

Taina

PS. pahoittelen ettei ole kuvia tällä kertaa,..
PS Sorry I didn't add any photos in this post...
PS　この記事に写真を入れないで、ごめん！